Ilona rakastui kirjallisuusesseen genreen lukiolaistyttönä syksyllä 2010. Elämä jäsentyi esseitä kirjoittaen kahdeksan vuoden ajan. Blogi ei enää päivity, mutta hyvä kirjallisuus ei vanhene. Tekstit säilyvät ilonanne, olkaa hyvät.

sunnuntai 19. elokuuta 2018

KAJOA JA KAHLITSE (Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa)

"Kansalaiset, jotka karjuvat 'Kaikki valta kansalle!', haluavat vallan annettavaksi sellaisille kansalaisille, jotka karjuvat 'Kaikki valta kansalle!'"
     Törmäsin amerikkalaiskirjailija Leo Rostenin sitaattiin vastikään ja muistelin sitä eilen pohtiessani, kenellä on valtaa nykyaikaisessa oikeusvaltiossa. Millaisiin tarkoituksiin tuota valtaa käytetään? Voiko tiettyjä oikeuksia menettää, jos niiden varjolla jatkuvasti loukkaa toisten oikeuksia?
     Olen vakaasti sitä mieltä, että jokainen saa puhua ja jokaista on kuultava. Toiminta on aina eri asia, mutta juurisyiden ymmärtäminen on kenties ainoa väylä vaarallisten massaliikkeiden torjumiseen. Pari vuotta sitten vaikutuin suuresti Henrik Holapan rehellisen analyyttisesta Minä perustin uusnatsijärjestön -teoksesta ja pidin sitä tärkeänä avauksena ongelman ratkaisussa.
     Toisin kävi kuin toivoin. Suomen ensimmäisen terrori-iskun vuosipäivänä yhteiskuntarauhaa valvova viranomainen varmisti, että historiallisen sivistyskaupungin kaduilla saa avoimesti julistaa toisten ihmisoikeuksia loukkaavaa ideologiaa ja huitoa natsitervehdyksiä. Se iskee ymmärrettävästi monen turvallisuudentunteeseen enemmän kuin yksittäinen terrori-isku. Vallan voisi käyttää ja lain tulkita toisinkin.
     Samankaltainen vallankäytön tematiikka pyöri mielessäni, kun hiljattain luin Selja Ahavan hienon omaelämäkerrallisen romaanin Ennen kuin mieheni katoaa (Gummerus 2017). Puolison sukupuolenkorjausprosessia käsittelevää teosta kuvataan takakansitekstissä "brutaalin rehelliseksi tutkielmaksi", ja sitä se todella on. Romaanin kertoja, miehestä Lili-nimiseksi naiseksi muuttuvan ihmisen vaimo, raatelee toisen ihmisen elämän pieniksi kappaleiksi ja rypee järkytyksessä, kuinka juuri hänelle voidaan tehdä näin.
     Sivusta on hyvä huudella, mutta todellisuudessa kukaan ei voi sanella tai hallita toisen elämää – hyvä jos edes omaansa. Toisen hyvinvoinnin tukahduttaminen itsekkäiden tarpeiden vuoksi on juuri sitä oikeuksien loukkaamista, jota ei tarvitse hyväksyä. Juuri tässä tematiikassa tullaan romaanin hienouteen: koska Ahava on brutaalin rehellinen eikä peitä poliittisen korrektiuden vuoksi yhtäkään mautonta ajatusta tai havaintoa, hän piirtää ihmisen, jonka jokainen tunnistaa.
     Meidät on geneettisesti koodattu vieroksumaan muutosta, uutta ja erilaista. On normaali primitiivinen reaktio pitää vierasta uhkana omalle hyvinvoinnille. Juuri se on välttämätöntä tunnistaa ja tunnustaa itsessään ennen kuin mikään muutos on mahdollinen. Vaaditaan brutaalia rehellisyyttä, ei vastuun ulkoistamista.
     On aivan vietävän luonnollista, että romaanin kertoja tarkastelee tapahtunutta henkilökohtaisena kriisinään. Sitähän se on, vaikka toiseen kuinka koskisi enemmän. Olen ollut kuluneen kesän yksin puolitoistavuotiaan uhmaikäiseni kanssa – ja ajoittain henkisesti ja fyysisesti aivan kuitti. Samalla olen potenut valtavan huonoa omaatuntoa, jos olen puhunut asiasta. Olen tuntenut loukkaavani jokaista todellista yksinhuoltajaa, leskeä ja muuta "oikeaa" selviytyjää. Mieheni on kadonnut (toivottavasti) vain muutamaksi kuukaudeksi, toiset elävät oikean katoamisen kanssa joka päivä.
     Vaikka kriisin kokemus on aina henkilökohtainen, tuntuu romaanin sinänsä ymmärrettävä tematiikka uusista mantereista ja löytöretkistä turhan teatraaliselta. Kolumbuksen vaiheilla esitelmöivät luvut irrottivat ainakin itseni tasaisin väliajoin muuten niin huumaavan tarinan imusta. Voi toki olla niin, että jokin nyanssi tai yhteenpunova lanka jäi minulta havaitsematta.
     Sen kyllä ymmärrän, että traagista oli Cristoforonkin toiminta – myös muille kuin hänelle itselleen. Alistaa lähtökulttuurin hyvinvoinnin nimissä ihmisiä, kansoja ja mantereita omien tarkoitusperien alle. Vähän kuin roudata ulkomailta massoittain ihmisiä puolustamaan kansallissosialismia.