Ilona rakastui kirjallisuusesseen genreen lukiolaistyttönä syksyllä 2010. Elämä jäsentyi esseitä kirjoittaen kahdeksan vuoden ajan. Blogi ei enää päivity, mutta hyvä kirjallisuus ei vanhene. Tekstit säilyvät ilonanne, olkaa hyvät.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

NÖYRÄ MIES, ROHKEA TUOTANTO (Väinö Linna)

     ”Alussa olivat suo, kuokka - ja Jussi.” Suurin osa suomalaisista ei ole ikinä lukenut Täällä Pohjantähden alla -trilogiaa, mutta käytännössä jokainen tuntee romaanin aloitussanat. Myös Tuntematon sotilas alkaa harvinaisen selkeällä intertekstuaalisella viittauksella Raamattuun: ”Niin kuin hyvin tiedetään, on Jumala kaikkivaltias, kaikkitietävä ja kaukaa viisas”. Uskonnolliset otokset Väinö Linnan teoksissa eivät edes jää näihin kahteen. Mutta oliko Linna lopulta uskonnollinen mies?  Montaa muuta arvomaailman elementtiä hän ainakin kävi horjuttelemassa. Tuntematon sotilas sai aikaan järkyttävän haloon ilmestyessään vuonna 1954. Linna piruilee romaanillaan järjestelmällisesti suomalaisten perinteisille kansallissymboleille, kuten kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergille. Hietanen muistelee Vänrikki Stoolin tarinoiden von Döbelniä sanoin: ”Ihanainen päivä oli loppunu Lapual. Ja von Tööpel ratsasti aukkoja katsellen. Vai olik se runo, tai joku semmone?” Runebergin vänrikit eivät muutenkaan pääse mitenkään helpolla, vaan heitä parodioidaan järjestelmällisesti. Myös normatiivisesti ihailtavana pidetty taloudellinen arvomaailma joutuu koetukselle. Vastenmielinen Lammio simputtaa miehistöä ja ylläpitää byrokraattista upseerit-alaiset-järjestelmää, kun taas Lahtinen saa rauhassa olla kommunisti tekemättä pahaa kellekään. Ai että hieman oli Linnassa sosialistia? Muuttamalla hieman edelliseen virkkeeseen sisältynyttä paljoussanaa päästään lähemmäs totuutta - ja Pohjantähteä.
   Tuntemattoman Koskelan isä on kotimaallaan Pentinkulmalla heräilevän työväenliikkeen aktiivisosialisti. Myöhemmin sisällissodassa punapäällikkö Akseli Koskela. Vielä myöhemmin Hennalan vankileirillä elämän rajamailla häilyvä kuolemaantuomittu Akseli Koskela. Vain siksi, että mies tahtoisi taata lapsilleen vakaan tulevaisuuden ja ehtiä viljelemään karua maataan tekemättä raskaita taksvärkkipäiviä kirkkoherran mailla. ”Mieti sitten, onko kapitalistinen, orjuuttava maailmanjärjestys oikeudenmukainen!” huutaa Linna, kun Akseli vankileiriltä ihmeen kaupalla selvittyään vielä menettää kansalaisoikeutensa ja elää synkän vanhuuden. Ei oikeastaan yllätä, että Väinö Valtteri Linna syntyi joulukuussa 1920 kahden hämäläisen torpparisuvun yhdistäjäksi ja kasvoi myöhemmin isänsä kuoltua kartanon mailla sijainneessa mökissä Urjalassa. Tampereen seudulla Linna eli loppuun asti ja onkin kertonut Pohjantähti-trilogian toteuttaneen hänen hyvin pitkäaikaisen haaveensa lapsuuskokemuksistaan kirjoittamisesta.
   Vapaa-aikansa Väinö Linna käytti kouluajoistaan lähtien kaiken mahdollisen käsiinsä saamansa lukemiseen, ja hänellä olikin erittäin laaja sivistys etenkin sotataktiikasta ja aseista, minkä ansiosta hän ehti olla asepalveluksessa vain kaksi viikkoa ennen kuin hänet siirrettiin aliupseerikouluun. Samaa ominaisuutta on mielestäni nähtävissä myös Tuntemattoman sotilaissa: vaikka miehet veistelevät vitsejä omalla ehkä jollain lailla kyseenalaisella tyylillään, on aiherepertuaari niin laaja, että tavallisetkin rivimiehet ovat salaa melko sivistynyttä sakkia. Itse Linna luki asemasotavaiheen aikana kaikki kenttäkirjaston kirjat.
   Alikersanttina Linnan tehtävä oli kouluttaa uudet alokkaat, ja niissä hommissa hän toimikin jatkosodan syttymiseen saakka. Sodan alkaessa Linna sijoitettiin eversti Pietari Autin komentaman Jalkaväkirykmentti 8 :n ensimmäisen pataljoonan konekiväärikomppaniaan. Titteli muistuttaa melko lailla Koskelan kipparoimaa komppaniaa Tuntemattomassa sotilaassa, eikä yhtäläisyys ole lähelläkään sattumaa. Arkistoja kompatessani sain selville, että Linnan esikuva Pietari Autti on kirjoitettu nimettömänä everstinä myös Tuntemattomaan, tapahtumaan, jossa tämä on oikeasti ollut läsnä. Tällaiset kunnianosoitukset kaatuneille tosielämän tuntemattomille ovat hieno ominaisuus teoksessa. Oman sotansa hirvittävimmät hetket Linna koki venäläisen bunkkerilinjan miehityksessä, josta selvittyään hän on myöhemmin kertonut nähneensä verisohjon ja aivomassan keskellä makaavia kuolleita ja kuolevia - ollen itse toinen vain kahdesta selvinneestä miehestä. Ei ole vaikeaa kuvitella, mistä on saatu jäätävän aito tunnelma juoksuhaudoissa makaavien tuntemattomien kuvauksille.
   Mielenkiintoista on se, että ollakseen läpimurtoteos Tuntematon sotilas ajoittuu Linnan kirjailijanuralla varsin myöhäiseen vaiheeseen. Heti sodan jälkeen miehen päämääränä oli kirjoittaa oma romaani. Linna oli poikkeuksellisen ahkera työssään: esimerkiksi esikoisromaaninsa hän kirjoitti kokonaisuudessaan uudestaan oltuaan tyytymätön ensimmäiseen versioon. Niinpä kirjailijan myöhempien mestariteosten lukeminen kontrastissa tunnettuun historiaan on ihan tervettä nykyajan kaikkimullehetitännenyt-tyyppisille wanna-be-taiteilijoille. Tuntematon sotilas on kirjoitettu Linnan henkilökohtaisen burn-outin jälkeen hänen ajauduttuaan totaaliseen umpikujaan edellisen romaaninsa kanssa. Edellisetkään epäonnistumiset, kuten kustantamoiden toimittamat käsikirjoitusten palautukset, eivät kuitenkaan lannistaneet Linnaa, vaan saivat miehen nöyrästi pyrkimään parempaan. Satunnaiset tappiot eivät lannista myöskään Koskelaa, Hietasta, Kariluotoa, Rokkaa tai Lehtoa. Ensimmäisen mukaan hätäseen tekemällä tulee vain kusipäitä mukuloita, toinen vaan kauhiasti ihmettelee maailman menoa sotimisen lomassa, ja kolmas kehottaa henkilökohtaisen kriisinsä jälkeen urhoollisesti pohjan poikaa hakkaamaan päälle. Neljäs ja viides ovat oma lukunsa: eihän Rokka lähde rintamalta jalat edellä eikä Lehto hieman kyseenalaisesti jo typeryyteenkin taipuen luovu kovennettunsa seisomisesta edes pommituksen vuoksi. Onko riittävän urhoollista - jaa-a?
   Naisten asemasta Tuntemattomassa on kinattu riittämiin, mutta itse en ainakaan ole koskaan ajatellut, että lottia sun muita pidettäisiin jotenkin ala-arvoisina - melkeinpä päinvastoin. Tulkintaa tukee sekin, että Linna Miehikkälässä koulutustehtävissä palvellessaan tapasi sodan aikana myös tulevan aviovaimonsa Kerttu Seurin, joka yllätysyllätys toimi lottana. Täällä Pohjantähden alla vain vahvistaa edellistä kuvaa, sillä siinä naiset ovat juuri ne, jotka jaksavat, tukevat, rauhoittavat ja paiskivat töitä ehkä kaikista kovimmin. Olkoonkin, että kyllä noihin miehiin on harvinaisen helppo ihastua ja kiintyä. Ensilukemalla itkin maailman epäoikeudenmukaisuutta Hietasen kuollessa, eikä Linnan suorittama aivopesu kohdallani pääty edes siihen. Vaikka periaatteessa poliittiset periaatteeni olisivat olleet Pohjantähteen saakka melko päinvastaiset kuin äärivasemmiston, Pentinkulman torpparimiehet saivat pääni kääntymään kuin huomaamattani, ja minun on myönnettävä itselleni, että Akseli Koskela on ikuinen rakkauteni, josta ei vain pääse mihinkään. Mielenkiintoista olisi ollut saada konkreettinen kuva tämän kaiken taitavasti muotoillun sekamelskan takana olleesta miehestä, vaikka toisaalta, kuka tietää vaikka se olisi pilannut koko loiston. Minun Väinö Linnani on yhteiskunnallisen vastuunsa tuntenut esikuva.